Uuden blogin alku. Esitellään hieman.
Olen 14-vuotias tyttö. Ihan tavallinen tyttö.
Elämäni on tähän asti ollut aika sokkeloista. Siksi olenkin etsimässä elämälleni suuntaa lastenkodissa. Olen ollut täällä viime kesästä asti. Koulun käynti on alkanut sujumaan hyvin. Siinä aiemmin on ollut suuria ongelmia. Oikeastaan tämä lyhyt taival täällä on avannut silmiäni ihan uudella tavalla. Koulua ei käydä koska on pakko, vaan koska se antaa tulevaisuudelle pohjan. Koulumenestys seuraa koko loppuelämän mukana, se on tietotaito korttisi, jolla ovet aukeaa uusiin mahdollisuuksiin aikuistuttua.
Äidinkieli ja kirjoitustaito ei ole koskaan ollut vahvimpia puoliani. Silti pidän päiväkirjaa. Itseni vuoksi. Se auttaa käsittelemään erilaisia tunteita ja asioita. Puhumisessa olen vielä huonompi kuin kirjoittamisessa. Jonkinlaista terapiaa on itsensä kanssa kuitenkin tehtävä, johonkin sekavat tunteet on saatava purettua. Minulla se toimii näin.
Tulen hankalasta eroperheestä. Vanhempien ero ei hoitunut mitenkään sopuisasti. Minulla on kolme vuotta vanhempi sisko, jonka kanssa olimme tiiviisti yhdessä koko lapsuutemme. Aina siihen asti, ennenkuin isä ja sisko muuttivat pois toiselle puolen Suomea. Isä ja sisko muuttivat viisi vuotta sitten. Sen jälkeen olen nähnyt heidät kerran ja sekin oli mummin hautajaisissa. Kaikki hankaluus oikeastaan alkoi tästä. Miten niin sopuisa ja tiivis ryhmä revittiinkin riekaileiksi. Mikään ei ollut enää ennallaan. Koko elämä meni uusiksi, ihan arkisen arjen joutui opetella uusiksi.
Tuntui siltä, että jäin yksin. Uusiin asioihin tutustuin aina yhdessä siskoni kanssa. Nyt jouduin ne tekemään yksin. Tai olisin joutunut, jos olisin tehnyt. En pysty mihinkään ilman siskoani.
Äiti lähti aamuisin aikaisin töihin. Minä en lähtenyt mihinkään. Siitä se kaikki sitten alkoikin....
Jos koko taustatarinaa lähtisin kirjoittamaan tähän, en pääsisi tänä yönä nukkumaan. Tästä tämä kuitenkin alkaa.
Käyn viikottain kotilomilla, jolloin on myös aikaa kirjoitella blogia. Arkisin pääsen päivittämään huonommin jaettujen tietokoneaikojen takia. Mutta yritän minkä ehdin.
Kirjoittelemisiin!
